Usein kai sanotaan (ja itsekin olen sen todennut), että henkilölle eniten stressiä aiheuttavat suuret muutokset jokapäiväisessä arjessa:

  • rakentaminen/remontointi/muuttaminen
  • lapsen syntymä
  • työpaikan vaihto / potkut
  • läheisen kuolema / (avio)ero

Meillä on edessämme muutto muutaman viikon päästä. Vasta ostamamme Onnelamme on rintamamiestalo, johon ei onneksi nyt tarvitse tehdä remppaa, mutta jonka kanssa puuhaa kyllä riittää tulevina vuosina. En ole koskaan ennen asunut omakotitalossa, joten kaikki on minulle ihan uutta. Onneksi Roi on tukena.

No, lapsihan meille on tulossa, ja kun kysessä on ensimmäinen, niin kaikki on uutta ja jännää – välillä vähän stressaavaakin.

Roin työpaikalla oli kesän aikana tehty isoja muutoksia palkkajärjestelmässä, ja nyt näyttäisi siltä, että hyvin monella ansiot putoavat reilusti. Henkilökunta on kapinassa, mutta ei voi lakkoilla, koska liitto oli mukana sopimassa asioista. Roi etsii jo uutta työpaikkaa, mutta sen löytyminen ei näinä aikoina ole itsestään selvää. Jos sellaista ei löydy, on edessä rutkasti ylitöitä, jotta ansiotaso pysyisi edes lähes ennallaan.

Onneksi läheltämme ei nyt ole kukaan kuollut! *koputtaa puuta* Se tietäisi tämän kaiken keskellä ainakin minulle henkilökohtaista romahdusta. Välillä pohdin myös, miten parisuhteemme kestää muuttuvan arjen ja lapsen tulon. Onneksi asiasta on puhuttu, ja toisillemme on luvattu, että helpolla ei luovuteta.