Kiitän saamastani huomionosoituksesta! Vierailen säännöllisesti Kotia kohti -blogissa, ja ilmeisesti myös sieltä käydään täällä vastavierailulla usein. Meillä lapsettomuushoidot ovat edenneet samalla kaavalla ja nyt odotamme yhtä aikaa esikoisiamme, tammivauvoja.

Idea on siis jakaa tämä tunnustus eteenpäin seitsemälle muulle blogille. Samassa yhteydessä on tarkoitus kertoa itsestään seitsemän faktaa.

En itse lue monia lapsettomuusblogeja säännöllisesti, mutta ne joita luen, ovat itseoikeutetusti listoillani. Olen saanut niistä paljon tukea, hyviä neuvoja ja lohdutusta. Sama koskee raskausblogeja – vertaistuki on paras tuki. Mukana on myös muutama sarjakuvablogi. Työhöni kuuluu paljon lukemista ja myös netissä pyörimistä, joten välillä tarvitsen jotain, joka kolahtaa ilman pitkiä stooreja. Kuva kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

(Osa näistä blogeista on jo saanut tunnustusta, mutta ei kai mikään estä jakamasta tätä useampaan kertaan.)

• Sydänjää – tämä oli ensimmäinen blogi, johon törmäsin, kun aloin etsiä netistä lapsettomuusasiaa. Kirjoitustyylisi kolahti kertaheitolla – kaikessa melankoliassa ja itseironiassa olet kuin minä. Nyt pidät taukoa bloggailusta ja kaikesta lapsettomuuteen liittyvästä. Toivon todella, että seuraava hoitokierros tuottaa sen kauneimman tuloksen!
• LinnutonPuu – lapsettomuushoidot läpikäynyt tuleva äiti, joka menee lähes samoilla viikoilla kanssani. Jännä lukea, miten samanlaisena joku täysin vieras ihminen voi kokea samat tilanteet. En muista, olenko kommentoinut tekstejä, mutta monesti se olisi ollut jotain tyyliin ”Just tolta mustakin tuntuu!” (oon ylipäänsä huono kommentoimaan mitään, kaikki mitä haluaisin sanoa, tuntuu aina niin lattealta; kuitenkin itse bloggaajana ilahdun jokaisesta kommentista – minut on huomattu)
• Meinasin kaatua – sarjakuvia lapsettomuudesta. Niin loistavaa kuvausta! Moni sarjakuva osuu ja uppoaa, ja ensin sitä nauraa ja kohta jo itkee, koska on itse kokenut saman. Vaikka omalla kohdalla pitkäaikainen haave äitiydestä on jo lähellä toteutua, en ole unohtanut lapsettomuuden tuskaa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat pukea ne tunnot sanoiksi. Tai vielä parempaa: kuviksi. Itse kun en osaa piirtää tikku-ukkoakaan…
• Tirriäinen tulossa – kun oma raskauteni alkoi tuntua, surffailin netissä vertaistukea hakemassa ja päädyn blogiisi. Sinä sanot asiat niin kuin ne ovat – mä tykkään! H-hetkesi on käsillä ihan juuri. Toivotan onnea ja menestystä uuden elämänvaiheen alkaessa.
• Raskauttava asianhaara – entisen anorektikon raskauspäiväkirja. Viimeisin päivitys on heinäkuun lopulta ja sai minut lamaantumaan niin, etten vieläkään tiedä, mitä sinulle sanoisin helpottaakseni oloasi. Tiedä, että olet ajatuksissani.
• Jupu – sarjakuvia aiheesta kuin aiheesta. Ihailen ja kiitän yksinkertaista tapaasi piirtää ja kertoa asiat nasevasti. Niin monesti olen nauranut näille ääneen. Erityisesti parisuhdetta kuvaavat sarjikset ovat loistavia – oletko vakoillut meitä?
• Kuvatuksia – hannav:n sarjisblogi, jossa on iloiset värit ja hauskat jutut. Mua niin huvittaa bongatut ihmiset ja joukkoliikennevälinejutut, sillä itse kuljen junissa päivittäin toista tuntia ja seurailen kanssamatkustajien tekemisiä.
  

Kiitos kaikille mainituille bloggaajille, että olette olemassa! Moni jäi mainitsematta, ehkä niihin voidaan palata myöhemmin.

Sitten ne faktat:

1.  Olen auringonpalvoja! Lataan akkujani auringossa ja kärsin suunnattomasti, jos joudun olemaan sisällä auringon paistaessa (toisaalta saan erittäin herkästi auringonpistoksen). Asialla on varmaan jotain tekemistä lämmöntunteen kanssa – jos voisin/ehtisin, saunoisin joka päivä. Viime kesän helteet olivat kyllä jo minullekin liikaa, mutta luulen, että se johtui osittain raskaudesta.

2.  En erityisemmin pidä nykyisestä työstäni, mutta olen liian laiska etsimään uuttakaan. Olen ylipäänsä liian laiska saamaan mitään aikaiseksi ilman käskytystä tai omaa vastentahtoista ponnistelua. Jos saisin itse päättää, olisin vain ja hengailisin. Sillä ei kai vaan kukaan ole vielä elänyt. Laiskuus johtaa viime hetken tilanteisiin, joissa loistan. Lähestyvä deadline saa adrenaliinin jylläämään ja tulosta syntyy.

3.  En myönnä olevani kiinnostunut julkkisten menoista ja suhteista, mutta olen silti kummallisen perillä kaikesta ja kaikkien asioista...

4.  Olen ekoihminen ja käskytän lähipiiriäkin ympäristöystävällisyyteen. Toisinaan laiskuus kuitenkin voittaa ja heittäydyn ihan juntiksi: käyn surutta autolla lähikaupassa, heitän kaikki roskat samaan astiaan, istun kotona kaikki valot päällä tietokoneen ääressä telkka ja radio auki... Ja poden huonoa omaatuntoa kaikista näistä!

5.  Olen sääntöfriikki. Noudatan toisinaan annettuja sääntöjä ja ohjeita turhankin kirjaimellisesti. Koulusta olen kyllä lintsannut (aikuisiällä), mutta sillä saavutettu vapaa-aika meni hukkaan, koska koin koko ajan tekeväni väärin. Julkisissa liikennevälineissä en ole ikinä matkustanut pummilla ja liikennesääntöjä noudatan tietysti. Tällä hetkellä suurin rikkeeni lienee se, että meillä ei ole tv-lupaa – tunnen pistoksen sydämessäni sen takia joka päivä (ja säikyn ovikelloa...). Kerrostalossa asuessani kyttäsin myös naapureitani. Ärsyynnyin suuresti, jos joku parkkeerasi autonsa väärin, paiskoi ovia rapussa, tamppasi mattoja yöllä tai melusi hiljaisuuden alettua. Samaan kastiin kuulunee se, etten koskaan myöhästy mistään enkä siedä muidenkaan myöhästymisiä. VR:n armoilla olen väistämättä joutunut tilanteisiin, etten ehdi johonkin ajoissa, mutta tapanani on vähintään ilmoittaa myöhästymisestä, oli kyse sitten vaikka vain viidestä minuutista.

6.  Olen melkoinen kyläluuta. Voisin istua kylässä tuntitolkulla ja nautin siitä, jos meillä käy vieraita. Toisinaan kärsin siitä, että kumppanini on epäsosiaalinen mörökölli. Haluaisin järjestää ystäville illanistujaisia tai yhteisiä mökkireissuja/lomamatkoja, mutta en jaksa taivutella miestä mukaan juttuun.

7.  Ryhmässä olen hiljainen sivustaseuraaja, mutta jos innostun puhumaan, jaarittelen. Jutunkerrontani alkaa "jo muinaisten roomalaisten" ajoista; välillä unohdan itsekin, mihin piti päätyä. Sama pätee kirjoitteluuni: en yksinkertaisesti osaa ilmaista itseäni lyhyesti ja ytimekkäästi. Bloggaus on opettanut minua tiivistämään ja tiivistämään – en itsekään jaksaa lukea (näin) pitkiä juttuja.