On jälkisanojen aika.

Olin viime viikolla jälkitarkastuksessa, ja lääkäri totesi kroppani palautuneen hyvin synnytyksestä. Välilihan haava on parantunut täydellisesti, kohtu on vetäytynyt ennalleen eikä arista ja limakalvot ovat kunnossa. Virtsankarkailua ei ole, tosin peräreiän sulkijalihas on vähän löysä. Lisää lantionpohjanjumppaa vaan! Verenpaineet olivat kohdallaan (125/84) ja hemoglobiini ennallaan (151). Jälkivuoto mulla loppui 4 viikon jälkeen. Painoa on nyt 2 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta! Löysää nahkaa on toki vatsalla - ihana löllykkä maha! - mutta raskausarpia ei tullut lainkaan.

Keskustelimme ehkäisystä. Jotenkin koomista, kun ottaa huomioon, että lapsemme kuitenkin sai alkunsa mikroinjektiolla ja tuorealkiosiirrolla. Sekä hoitaja että lääkäri olivat sitä mieltä, että voimme silti vielä saada luomulapsia - etenkin nyt, kun kroppani on "kerran käynyt synnytystilassa". Sain minipillerireseptin, jota en kuitenkaan vielä ole lunastanut saati aloittanut.

Mä en haluaisi hormonaalista ehkäisyä, sillä ainakin yhdistelmäpillereistä pää meni niin sekaisin (useampaa merkkiä kokeiltiin), että ei kiitos sellaista enää! Lääkäri vakuutti, että nämä ovat lievempiä, vaikkakin aknea ja tiputteluvuotoa saattaa esiintyä. En mä halua sitäkään! Enkä ainakaan halua, että kuukautiset alkavat keinotekoisesti kesken imetyksen.

Emme ole vielä harrastaneet seksiä synnytyksen jälkeen. Ensin ei vaan tehnyt mieli, ja nyt kun kroppa ja pää olisivat siihen valmiita, ei vaan jaksa. Kun lapsen saa nukkumaan, haluaa unta itsekin. Niinpä luulen, että pärjäämme kortsuilla ainakin alkuun. Jos seksielämämme muuttuu yhtäkkiä pupuiluksi (mitä se ei ole koskaan ollut), niin harkitaan niitä pillereitä. En myöskään tiedä, miten pillerit vaikuttaisivat luonnolliseen kiertooni, joka on ollut hyvinkin säännöllinen, ja millainen vaikutus niillä olisi jatkoon, jos joskus haluaisimme seuraavaa lasta PAS:n avulla. Meillä kun on 3 alkiota vielä pakkasessa. Jotenkin keinotekoista ensin ehkäistä ja sitten yrittää saada lasta lääketieteellisin apukeinoin... Ei istu mun järkeen.

Tämä on tällä erää viimeinen postaus tähän blogiin. Se alkoi lapsettomuusblogina ja jatkui raskausblogina, ja sellaiseksi se saa jäädä. En halua - enkä jaksaisi tai ehtisikään - kertoa vauva-arjesta, en täällä enkä toisaallakaan. On toki mahdollista, että tämä blogi vielä herää henkiin siinä vaiheessa, jos tulee aika uusien vauvahaaveiden ja palaamme hedelmällisyyshoitojen pariin. Siihen asti: kiitos ja hyvästi! :)