Mulla oli ihmeellinen viikonloppu. Lauantai oli ystävänpäivä. Roi ei tunnetusti noteeraa mitään erikoispäiviä. Hyvä jos syntymäpäiväni muistaa. Aiempina vuosina olen huomautellut häntä ystävänpäivän muistamisesta, mutta vastaus on ollut lähinnä: "ethän sä oo mun ystävä"...

Aamulla en sitten jaksanut minäkään ajatella koko asiaa. Jouduin heräämään kellon kanssa ja lähtemään ajoissa harrastusten pariin, joten sovimme vain näkevämme jossain vaiheessa iltapäivällä - ennen kuin taas lähden toisen menon takia kotoa. Aamupäivällä lähetin Roille kiireessä tekstarin:

Jos olen sinulle tärkeä, sano se hiljaa.
Minä kuulen sen ja olen onnellinen.

Ei reagointia, tietenkään. Olin ehtinyt olla kotona puolisen tuntia, kun Roi tuli. Ison kukkakimpun kanssa! Mä en ole ikinä saanut siltä kukkia, en pyynnöstä saati pyytämättä. Mutta nyt: valtavan kauniita vaaleanpunaisia tulppaaneja ja jotain pieniä valkoisia. Ja se oli sen ihan mua varten käynyt tilaamassa, ei ollut tyytynyt valmiskimppuun. Se ojensi kimpun mulle, halasi ja kuiskasi korvaan: "oot mulle tärkeä". Hyvä, etten pyörtynyt!

Toinen yllätys oli eilinen. Ruoan jälkeen makoilimme sohvalla ruokalevolla, kun Roi yhtäkkiä ehdotti, että voitais katsoa Tuulen viemää pois kovalevyltä tilaa viemästä. Mä en alkanut kysellä, mistä nyt tuulee (se olis voinut vielä muuttaa mielensä), joten seuraavat kolme ja puoli tuntia makasimme sylikkäin tv:n ääressä.

Kun ilta vielä päättyi rakasteluun, en voinut olla tyytyväisempi.