Huomaan ajatusteni karkaavan aina samaan uraan rakastelua seuraavana aamuna. Olisiko tämä nyt se hetki? Painan päivän mieleeni, jotta voin sitten aikanaan kertoa lapselleni, milloin ja missä tilanteessa hän on saanut alkunsa.

Eilisestä oli kyllä romantiikka kaukana. Olin jo ehtinyt kinuta munaa pari päivää ja kiukutellakin, kun sitä ei tullut, joten Roi oli luvannut "maksaa velkansa" illalla. Sänkyynmeno venyi puolille öin, itsellä oli jo fiilikset ihan nollissa, mutta ovulaation takia päätin olla menossa mukana. Homma oli nopeasti ohi ja sillä aikaa kun Roi kävi tupakalla, makoilin itse sängyssä jalat seinälle nostettuna. "Tämä on ihan hullua!" ajattelin, mutta tein sen silti.

Mieli oli kuitenkin hyvä, ja on edelleen. Roin kainaloon on hyvä nukahtaa. Aamulla hänen noustessaan sain normaalia enemmän lähtösuukkoja. "Rennoin mielin", sanoi lääkäri lapsettomuuspolilla. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt tuntuu hyvältä.

Olisiko tämä epäonnenpäivä kuitenkin minulle se onnenpäivä?