Juttelin toissapäivänä lapsettomuuspolin hoitajan kanssa puhelimessa. Saimme ajan syyskuulle, ja sitä ennen meidän täytyy tutkituttaa Roin sperma. Postissa tulee lähete.

Roin kanssa puhuttiin asiasta ja mä ehdotin, että annetaan nyt asian olla ja mennä omalla painollaan sinne syksyyn. Herran haltuun, niin sanotusti. Jospa itsekin saisin rauhan asian tiimoilta, kun ei tarvitse kytätä ovulaatioita ja vaatia akteja.

Tämä päätös sinetöitiin sitten toistaiseksi viimeisellä pakkopanolla. Olin kärvistellyt ovulaatio-oireiden kanssa yön ja aamun, joten pyysin, että jos nyt vielä tämän kerran... Roi yritti ehdottaa, josko hommaa vois siirtää päivällä, mutta eihän se käy. "Nyt on se aika, kulta!" Hommassa alkoi olla jo pakkopullan makua, mutta saatiinhan se lasti lopulta sisään.

On jotenkin helpottunut olo.