Sain kirjeen sairaalasta. Ylilääkäri pyytää varaamaan uuden ajan verikokeeseen, sillä edellisessä mittauksessa S-PRL-arvoni on ollut hivenen korkea. Kontrollikokeessa pitäisi siis tutkia uudelleen prolaktiini ja makroprolaktiini.

Olen ymmälläni. Ensin nettiin katsomaan viitearvot. "Jaa hivenen korkea? Toihan on reilusti yli!" Sitten pikainen googletus, että mistä oikein on kyse. Ruudulla vilahtelevat mm. sanat aivokasvain, lapsettomuus, menopaussi. Mä jo tärisen tuskasta ja hakeudun Roin kainaloon. Paniikki!

Pyörittelen kirjettä käsissäni. Siinä on mainittu puhelinnumero ja soittoaika - pakko odottaa seuraavaan päivään. Lähden kävelylle saadakseni muuta ajateltavaa. Asia unohtuu ehkä joka kymmenennellä askeleella... Valvon koko yön.

Aamulla pääsen soittamaan lääkärille, mutta hän ei vastaa. Tavoitan sihteerin, jolta en voi kysyä lääketieteellisiä faktoja, mutta saan muuten apuja. Soitan vielä erikseen labraan varatakseni ajan, mutta en saa sitä haluamalleni ajankohdalle (helvetin kellonaikarajoitteet ja helvetin työ vieraassa kaupungissa). Onneksi saan sovittua labrantädin kanssa yksityiskohdista; lisää verta pumpataan ensi viikolla. Kun vielä saan sumplittua työni niin, että pomokin hyväksyy poissaoloni, olo alkaa helpottaa.

Yksi ajatus on pitänyt valtaa pääni sisällä 20 tunnin ajan, mutta nyt se viimein luovuttaa. Ei mulla ole hätää. En murehdi tätä nyt.