Otsikko viittaa siis edelliseen postaukseen jotain mätää, jolloin vikaa löytyi minusta. Ei ole enää Roikaan "viaton"...

Perjantaina tuli kirje, joka sisälsi sperma-analyysin tulokset. Tarkkaan en niitä nyt siteeraa, koska kirje ei ole tässä lähellä, mutta ulkomuistista voin kertoa, että ei se mitään hyvää luvannut. Elävien siittiöiden määrä on 3 % ja loppulausuntona "vaikeuttaa hedelmöittymistä". Muuten kaikki taisi olla viitearvojen sisällä, mutta se ei nyt paljon lämmitä.

Itkuhan siinä pääsi muutenkin raskaan viikon päätteeksi. Roin ajatuksista oli vaikea ottaa selkoa; ei hänkään kuitenkaan täysin välinpitämättömältä vaikuttanut, vaikka kasvoilta ei voinut lukea mitään.

No, turha tätä on enempää spekuloida, lääkäri saa kertoa vaihtoehdoista parin viikon päästä.

Ennen mitään analyyseja ja kokeita olin toivonut, että vika olisi minussa. Olin ajatellut, että minun olisi vaikea jatkaa yhdessä Roin kanssa, jos vika olisi vain hänessä, sillä hänen halukkuudestaan hoitoihin olen epävarma. Kun omissa verikokeissani oli jotain häikkää, olin melkein helpottunut. Tosin päässä pyöri varsin epämääräisiä ja hulluja ajatuksia ("olispa se aivokasvain, joka voidaan leikata - ei hoidolle immuuni häiriö"), mutta ne nyt voitiin laittaa ensijärkytyksen piikkiin. Ehkä tämä Roin tuloskin on nyt helpompi sulattaa oman viallisuuden myötä.

Yritämme ottaa asian positiivisesti: sentään jotain on elossa. Toisaalta takaraivossa takoo koko ajan ajatus "ei tule meille lapsia omin neuvoin".