Munatorvien aukiolotutkimus (TSSG) on nyt sitten tehty. Kaikki kunnossa, joten inseminaatioon mennään. :) Myös Roin verikokeet näyttivät sitä, mitä pitikin.

Itse tutkimus ei kummoinen ollut. Ensin tehtiin normaali ultraääni (sisäkautta), jolla tsekattiin, että kaikki on päällisin puolin kunnossa (ei kystia tms). Sitten kohtuun ujutettiin kaksi pitkää ja ohutta "letkua", joiden kautta sinne ruikittiin vettä ja ilmaa. Ja sitten niiden etenemistä seurattiin ultralla.

Itse asiassa en tämän tarkemmin osaa toimenpidettä selittääkään, koska makoilin silmät kiinni ja hengittelin rauhallisesti, jotta olisin voinut täysin unohtaa, missä olen. Lievää kipua tuntui koko ajan esilääkityksestä huolimatta. Olin n. tuntia aiemmin ottanut kuussatasen Buranan, mutta toimenpide tuntui silti kuukautiskivuilta. Sekä lääkäri että hoitaja kyselivät koko ajan oloa, ja jo etukäteen he olivat sanoneet, että mikäli on liian kivuliasta, toimenpidettä ei väkisin tehdä.

Toinen munatorvi oli reilusti auki, vesi hulahti saman tien reitin alusta loppuun. Toista puolta ei voitu kunnolla varmistaa, koska letku "tipahti" kyydistä ennen aikojaan eikä sitä sitten enää lähdetty sinne uudestaan ujuttamaan (koska se asennus oli se kivulain vaihe). Lääkäri kuitenkin sanoi nähneensä kuplien liikkuvan sielläkin, joten hän uskaltaa sanoa senkin puolen olevan auki.

Jälkeenpäin kipuja ei juuri ollut. Pientä juilimista oli havaittavissa, joten otin pari tuntia toimenpiteen jälkeen toisen kuussatasen. Niukkaa vuotoa oli loppupäivän. Samanlaiset oireet mulla on papa-kokeenkin jälkeen, ja meikäläisen menkkakivut taas ovat huomattavasti kovemmat kuin toimenpiteen aiheuttamat tuntemukset, joten eipä tällä ketään voi pelotella.

Itse toimenpide kesti n. 10 minuuttia ja kaikkine keskusteluineen vastaanotolla meni parikymmentä minuuttia. Kävimme läpi jatkon aikataulua ja sain reseptit tammikuulle, jolloin ensimmäisen inseminaation aika sitten on.

Tuskin maltan odottaa!