Mä luin eilen koko päivän netistä blogeja, keskustelupalstoja, artikkeleita ym., jotka käsittelevät lapsettomutta ja hoitoja. Päässä pyöri sata asiaa, joita olen ennenkin miettinyt ja joista on pitänyt kirjoittaa tännekin. Arvatkaa, muistanko nyt yhtäkään - tai onko mulla mitään uutta sanottavaa, mitä joku toinen ei olisi jo sanonut.

Illalla kiehnäsin Roin vieressä ja kerjäsin huomiota. Samalla tulin kysyneeksi mietteitä lääkärikäynnin jälkeen.

"Ai miten niin miltä musta tuntuu. Ei miltään." No kai nyt joltain? "No ei, pitäiskö?"

Yritin siinä sitten selittää, että olin itse vähän hämmentynyt, miten suunnitelmat olivat äkisti muuttuneet. Mä olen normaalisti pessimisti, mutta nyt sanoin, että yritän olla positiivisella mielellä, koska uskon sillä olevan väliä hoitojen onnistumisen kanssa.

Lopulta Roi puuskahti: "Miks pitää miettiä kaikki aina etukäteen? Jos hoidoissa ei onnistuta, niin sitten eletään sen mukaan. Ja jos taas onnistutaan ja meille tulee lapsi, niin sitten eletään sen mukaan."

Taidankos tuota itsekään sen paremmin sanoa.