Viiden päivän clomikuuri teki musta hirviön, räjähdysherkän itkupillin. Roi on vain naureskellut mulle ja toisaalta ottanut syliinsä, jos tilanne on oikein riistäytynyt käsistä. Ei onneksi ole ottanut itseensä mun kiukuttelua. Mä hämmästyn jatkuvasti, miten asiallisesti se tän kaiken ottaa!

Tänään olin seurantaultrassa ja selvisi, että kaksi munarakkulaa oli kypsynyt ja homma siinä vaiheessa, että hoitaja pisti Pregnylin mulle saman tien. Inseminaatioaika tulikin sitten heti huomiselle. Aika jännää.

Tämä iltapäivä onkin sitten mennyt lippuja ja lappuja täytellessä (mm. allekirjoitettu hoitosuostumus vaaditaan molemmilta) ja netistä ajo-ohjeita etsiessä. Pahaksi onneksemme huomiseksi on ennustettu erittäin huonoa ajokeliä, joten matkaan on varattava riittävästi aikaa. Pitänee herätä jo puoli kuuden aikoihin...

Huomenna selvinnee sitten aika moni juttu: mikä on Roin sperman laatu tällä kertaa, onko hyviä siittiöitä riittävästi (pitäisi olla väh. 4 miljoonaa, jotta inseminaatiota kannattaa yrittää uudestaan, ellei tällä kertaa onnistu; muuten siirrytään suoraan IVF:ään), koska voin tehdä raskaustestin jne.

Saapa nähdä, tuleeko ensi yönä uni silmään!