Lääkärin toive oli, että pariskunnan molemmat osapuolet osallistuisivat hoitosuunnittelukäynteihin. Sen lisäksi, että siellä toki käsitellään molempia koskevia asioita, olisi kuulemma hyvä olla kaksi korvaparia kuulemassa tulevasta – usein nainen on niin täpinöissään, ettei kaikki voi mitenkään pysyä mielessä.

Roi ei eilen työesteen takia päässyt paikalle. Itse kuuntelin korva tarkkana ja tein jopa muistiinpanoja, mutta epävarma olisin silti, jos nyt pitäisi joka vaihe tarkkaan selittää. No, onneksi tärkeät päivämäärät ovat ylhäällä ja tiedän, milloin ja miten aloitan nenäsumutteen. 0-käynnin jälkeen siirrytään seuraaviin vaiheisiin.

Sain eilen jo piikityskoulutuksen. Mulla on nyt kotona insuliinikynän näköinen neulahässäkkä, jolla aikanaan alan pistää reikiä vatsamakkaroihini. Harjoittelin eilen pistämällä suolavettä itseeni – ei tunnu missään, mutta kädet tärisivät jännityksestä.

Kävin myös verikokeissa; niissä samoissa, joissa Roi kävi jo marraskuussa. Johan se onkin aika varmistaa, ettei minulla ole HIViä, kuppaa tai hepatiitteja.

Sain reseptit kaikille tarvitsemilleni sumutteille, pistoksille ja jälkitabuille. Kelakorvausten jälkeen niistä jää itselle maksettavaa kai n. 650 euroa. Pitää siis käydä säästötilillä ennen apteekkiin menoa...

Pomolle ilmoitin tulevat poissaolopäiväni (siis kolme ultraa + toimenpide ja sitä seuraava saikku; tosin pomohan ei tiedä syytä, vain sen että käyn sairaalassa lääkärissä). Kaikeksi harmiksi punktio osuu sellaiselle viikolle, jolloin mulla olisi pari tärkeää kokousta, yksi koulutus ja vielä teatteriliputkin musikaaliin. No can do – peruin kaikki.

Kaikesta säädöstä huolimatta mulla on levollinen ja hyvä olo. Homma etenee taas. :)