Munarakkuloiden tilanne tsekattiin eilen ensimmäistä kertaa. Hyviä alkuja löytyi yhteensä liki 20, suurin osa niistä oli kooltaan 10 milliä tai jopa suurempia. Lääkitys jatkuu samana ainakin toiseen ultraan asti, sitten tehdään tarkempi päätös toimenpidepäivästä. Joka tapauksessa se on ensi viikolla.

Melkoiset rypäleet tuolla kehossa siis jo kasvaa, ja nyt sen jo tunteekin! Koko pääsiäinen meni nimittäin oloa kuulostellessa, ja ehdin jo epäillä, että jokin on mennyt pieleen, kun mikään ei tunnu miltään. Turha huoli: iltaisin on vaikea saada unta, kun alaselkä on kipeä eikä sopivaa asentoa tahdo löytyä. Läpi päivän alavatsalla tuntuu polttelua ja painetta, ja housut puristavat vyötäröltä etenkin istuessa. Ja koko ajan närästää, mistä syystä onkin sitten myös huono olo eikä ruoka oikein tahdo maistua. Mutta toisaalta koko ajan tekisi mieli jotain hyvää... Kuulostaa ihan raskausoireilta.

Piikittely sujuu jo kuin vanhalta narkilta. Ekoina päivinä mulla oli hankaluuksia irroittaa neulaa kynästä, joten kertaalleen pistin jo voimalla sormeenikin (ja se muuten sattui), mutta se oli vain alkukankeutta. Nyt homma menee rutiinilla. Neula on niin ohut, ettei pistäminen tunnu edes hyttysenpiston vertaa.