Kerroimme eilen minun vanhemmilleni, että olen raskaana. Molemmat olivat vilpittömän iloisia, äiti alkoi ihan itkeä. Isän puheista rivien välistä saattoi päätellä, että äiti oli tällaisia uutisia jo ehtinyt toivoakin. Isälläni on poika edellisestä liitostaan ja hänellä jo useampi lapsi, joten isäni on jo moninkertainen ukki. Äidilleni tämä sen sijaan on ensimmäinen lapsenlapsi.

Roin äiti on kuollut, isä ei ole kuvioissa. Näin ollen omat vanhempani ovat ainoat isovanhemmat.

Isä alkoi heti opastaa Roita, miten vauvaa pitää pidellä. Kerroin voineeni pahoin jo pari viikkoa, ja äiti kertoi, että hän oli myös oksennellut minua odottaessaan. Erityisesti rypälemehu oli aiheuttanut sen sortin yökkäilyt, ettei hän ole sitä sen koommin voinut juoda.

Helpotti, kun sain kerrottua. Halusin, että vanhempani tietävät ensin, vasta sitten voi kertoa muille tutuille. Tosin tuskin tästä nyt ihan heti kuitenkaan laajalti huudellaan. Juhannusviikolla käyn np-ultrassa, sen jälkeen sitten ehkä...

viikot: 9+3