Sehän on ihan normaalia, että välillä tulee täys kyllästyminen raskauteen ja koko lapseen, joka ei ole vielä syntynytkään. Onhan!?

Toisinaan iskee paniikki, että en mä ole valmis äidiksi, ei Roista ole isäksi, eihän meistä ole ottamaan vastuuta edes koirasta joten miksi sitten lapsesta... Näitä hetkiä on meikäläiselle tullut viime päivinä useitakin. Aluksi ajattelin, että se kuuluu asiaan, mutta nyt jo välillä epäilyttää. Mähän olen halunnut lasta jo 10 vuotta, ja tätä lasta on tekemällä tehty kolmatta vuotta, joten ei nyt voi perua!

Eilen olin viettämässä saunailtaa harrastuskavereiden kanssa. Osa heistä tiesi raskaudesta ja lopuillekin se selvisi illan mittaan. Aluksi oli kiva, kun kaikki olivat kiinnostuneita voinnistani ja ajatuksistani tulevasta vauvasta, mutta loppuillasta alkoi ärsyttää kännisten ämmien lässytys. Onkohan mulla nyt päässä jotain vikaa, kun en osaa olla onnellinen siitä, että toiset iloitsevat vuokseni?

viikot: 14+4