Kauan odottamani äitiyspakkaus tuli viimein tiistaina. Tosin silloin olin töiden jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut sitä erikseen lähteä postista hakemaan, mutta keskiviikkona sen sitten hain ja se yhdessä Roin kanssa avattiin ja tutkittiin.

Olin muistaakseni kesällä kuikuillut Kelan sivuilta pakkauksen sisältöä, mutta vaatteiden runsaus oli kuitenkin yllätys. Ja toisaalta värimaailmakin. Olen vihreän, ruskean ja oranssin ystävä, ja kun vauvan sukupuolikaan ei ole meillä vielä selvillä, niin olin varsin ilahtunut vaatteisiin. Sekin oli tiedossa, että vaatteet eivät mene ihan vastasyntyneelle vaan ovat isompia, mutta toppahaalari oli kyllä valtavan kokoinen – sehän on sopiva varmaan vasta seuraavana talvena. Mielestäni kokolapussa luki 80 cm, vaikka Kelan sivuilla onkin toinen kokoluokitus. Haalarin väri (harmaa) ei myöskään miellyttänyt. Paketissa oli myös joku erikoinen kermanvärinen tikkikankainen välipuku, jota ei tuolla Kelan sivuilla näy ollenkaan. Se, samoin kuin harmaa väliasu, olivat myös isoja.

Mutta kyllähän tuo laatikko sellainen runsaudensarvi oli, että mieltä ihan lämmitti. Roi oli myös hämmentynyt tavaran määrästä. Mä nostin vaatetta ja tavaraa laatikosta näytille yksi kerrallaan ja jo vähän puolenvälin jälkeen kommentti oli: "eikö ne jo lopu?".

Kestovaippoja haluaisin alkaa käyttää lapsella, mutta melko mystiseltä se toistaiseksi vaikutti. Paketissa tuli nimittäin kahdenlaisia vaippoja. Kelan sivujen mukaan mukana on myös ohjeet, mutta itse en niitä vielä löytänyt. Toisaalta en kyllä vielä purkanut kokonaan muovipussia, jossa esitteitä ja kirjoja oli.

Kurjaa oli se, että perinteistä helistintä ei enää ole mukana, mutta onneksi sen voi ostaa erikseen.

Viikonloppuna kävin myös kirppiksellä vauvanvaateostoksilla, ja mukaan tarttui iso kassillinen vaatetta. Kohta pitää tehdä inventaario, että mitä oikeasti vielä tarvitaan (ainakin se vastasyntyneelle sopiva toppapuku) ja tehdä hankintoja sen mukaan.

Itseäni en ole vielä ajatellut sen enempää. Esim. imetysliivit pitää hommata, mutta en uskalla ostaa niitä vielä, kun en tiedä, miten suureksi rinnat turpoavat. Toistaiseksi olen pärjännyt aiemmin isoksi jääneillä urheilluliiveillä.

Pinnasängyn sain ja hain maanantaina ystävältä. Se odottaa nyt yläkerran makkarissa kokoamista – jospa viikonloppuna ehtisi.

viikot: 29+5